Miminkan Russian Blue

Keskustelua sanomalehden äärellä

2012-02-06T17:53:00.002+02:00

On sunnuntaiaamu. Nautin aamukahvista ja sunnuntain lehdistä. Hesarin olen jo lukenut, on Turun Sanomien vuoro. Kissat ovat ihme kyllä pysytelleet jossakin; nehän saavat aamiaisensa ennen minua, muuten mistään ei tulisi mitään. Kohta Julinka hyppää pöydälle ja jää hetken kuluttua kääntämäni sivun alle. Seuraavaksi paikalle saapuu Sisu, joka on yleensä aina siellä, missä tapahtuu tai missä Sisu luulee jotain tapahtuvan. Seuraavaa keskustelua en varsinaisesti kuullut, mutta body language on helposti luettavissa.

Sisu: Jaaha, mitäs täällä tapahtuu? Kuka piileksii lehden alla? Onkse mun äiti? Mitä!? Emmä tunne ketään pelkästään hännästä. Näytä naamas!

Julinka: Ei sun äitis mitään lehtiä lue. Se olen minä ja olin just lukemassa yhtä mielenkiintoista juttua tuolla lehden sisällä kun sä keskeytit.

Julinka: No, mä luen nyt sitten tästä vielä tämän yhden jutun, siinäkin on oikein mielenkiintoinen teema...
Sisu: Miten niin luet? Osaaksä lukea ylösalaisin olevaa kirjoitusta, voi juku! Sitä paitsi sulla on silmätkin melkein kiinni. Miten ihmeessä sun lukeminen oikein onnistuu tolla tavalla?

Sisu: Hei mummu, sä olet ihan oikeassa, täällä lehden sisällä on tosi mielenkiintoisia juttuja. Tässä voisi melkein ottaa torkut. Julinka: Joo joo, täytyy varmaan loput uutiset katsella illalla telkkarista.

Sisu: Sä olet kyllä tosi kiva mummu ja sen kunniaksi mä pesen sun naaman nyt ihan kokonaan niin sun itses ei tarvi. Sä saat sit pestä mun korvat, jooko!

Lumi on kylmää!

2012-02-05T23:31:00.000+02:00

Pikkuisen on taas ehtinyt kulua aikaa edellisestä tekstistä, joulu ehti tulla ja mennä - niin ja joulukuusi.
Vanhemmat kissat suhtautuvat joulukuuseen rutiinilla, samoin ne osaavat varoa elävien kynttilöiden tulta. Ihan totta! Mutta Sisu-poika oli silmät pyöreinä ihmetellessään joulukuusen oksia, pisteleviä neulasia ja kaikkea sitä kiiltävää ja heiluvaa sälää, mitä oksille oli ripustettu. Ikkunan puolella oli yksi hopeapallo ihan Sisua varten. Poika sai istua ikkunalaudalla ja heiluttaa palloa.Se oli Sisun mielestä hauskaa.

Lunta...hm! On kyllä aika kylmää.

Parisen viikkoa joulun jälkeen satoi parvekkeelle niin paljon lunta (eli siis ohut kerros), että Sisu sai kunnon tassukosketuksen lumeen. Oli hauskaa katsella, kun poika askelsi hyvin varovaisesti lumessa, potkiskeli sitä takajaloillaan ja aina välillä kaapaisi etutassulla suuhun. Aikansa sitä huvia kesti, mutta lumi oli kylmää, tassuja alkoi paleltaa ja poika tuli juoksujalkaa sisään, kun avasin parvekkeen oven. Ja hetken kuluttua hän halusi sinne uudelleen. Tätä kesti sitten jokusen päivän eli siihen saakka, kun lumi suli pois.

Tuolla aidan takana maassa on lisää lunta, mutta olkoon. Tämä riittää tälle pojalle!

Joulun aikaan ja myös tammikuussa tuli Prahasta kuvia Nadezjdasta. Laitan ne tähän muidenkin ihailtaviksi. Tyttö on kasvanut ja kaunistunut entisestään.

Nadezjda vasemmalla vieressään 'isosisko' Sylphida

Nadezjda poseeraa joululiinalla. Toisesta tassusta on ajeltu vähän karvoja pois, kun otettiin verinäyte, jotta tiedetään, saako tyttö luvan mennä Ruotsiin kesällä. Kyllä saa.

Vielä olisi muutama kuva ja tarina julkaistavaksi, mutta en jaksa, kello on paljon, väsyttää. Mitäs jos jatkan huomenna, ihan totta... tai ylihuomenna.

Mitä kummaa tuolla lasin takana tapahtuu?

2011-12-09T22:34:00.000+02:00

Tänään Sisu-kisu istui aamusta alkaen keittiön ikkunalaudalla ja katseli ulos ihmeissään, nenä kiinni ikkunalasissa ja välillä takajaloilleen nousten. Ulkona tapahtui jotain sellaista, mitä Sisu ei ollut vielä kertaakaan elämänsä aikana nähnyt. Siellä satoi lunta, taivaan täydeltä ja lähes vaakasuoraan, myrskytuulen myötä. Sitä piti katsella oikein tarkkaan ja yrittää saada kiinni niitä valkoisia hahtuvia, jotka hetken viivähtivät ikkunan pinnalla ennen kuin muuttuivat vedeksi.Vasta iltapäivällä, kun lumentulo laantui, Sisu malttoi lähteä päiväunille saunan lauteille Nöpö-papan seuraksi.

Viime lauantaina ei onneksi satanut lunta eikä vettäkään, kun kävimme, Sisu-kisu ja minä, yökylässä Nurmijärvellä. Matka sujui Sisulta jo rutiinilla, mitään koppikauhua ei tullut kuljetuskopassa, varsinaisesti. Teimme saman matkan ensimmäisen kerran runsas kuukausi takaperin. Silloin Sisua rupesi ahistamaan moottoritiellä muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän teki tiettäväksi, että hän haluaa kuljetuslaatikosta pois heti paikalla ja juuri nyt. Näin ei tapahtunut ja Salon kohdalla Sisu uskoi, että matka sujuu mukavammin nukkuen kuin kiemurrellen ja apua huutaen. Paluumatkalla ei enää ahdistanut, ei myöskään tällä jälkimmäisellä matkalla ollenkaan. Siitä olen oikein iloinen, että Sisu ei ole perinyt äitinsä eikä äitinsä isän matkustusgeeniä!
Jälkimmäisellä paluumatkalla Sisu kylläkin esitti äänekkäitä mielipiteitä kesken matkan. Mutta se taisi liittyä siihen seikkaan, että matkani ratoksi soitin joulumusiikkia. Kun Jussi Björling kolmannen kerran lauloi O Helga Natt (suosikkini kaikkien joululaulujen joukossa), Sisu aloitti kiljumisen. Ehkä hän halusi laulaa Jussin suohon tai ei kerta kaikkiaan kestänyt enää kolmatta kertaa. Miten lie, Jussin lopetettua Sisukin vaikeni ja rupesimme kuuntelemaan uutisia.

Kaksi viikkoa sitten Sisun veli Miminkan Prince Nikolai eli Kosmo oli emäntänsä Ullan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä. Kosmoa ei pelottanut juuri ollenkaan paitsi ehkä ihan pikkuisen tuomarinpöydällä. Muuten poika oli rauhallinen ja rohkea, katseli ympäristöään tarkkaavaisesti ja uteliaana vaikka ympärillä oli vieraita ääniä, hajuja, kissoja ja ihmisiä aivan loputtomiin. Viereisessä häkissä oli vanhempi sukulaisherra Miminkan Leonid eli Nallukka, josta tosin ei näkynyt hännänpäätäkään. Tuomarinpöydällä Nallukka sitten esiintyi kaikessa komeudessaan, myöskin sunnuntaina, ja sai sertin kumpanakin päivänä. Tiedossa on taas ulkomaanmatka joskus kevätpuoleen. Kosmo ei saanut serttiä, kun on vielä keskenkasvuinen, vaan Ex I ja sievän vaaleansinisen ruusukkeen.

Kosmo tuomari Donatella Mastrangelon arvosteltavana

Nallukka tuomarinpöydällä

Kosmo turvallisesti emännän käsissä, taustalla näyttelyhäkki

Valitettavasti Miminkan Princess Nioradzan eli Ninnin emäntä Piia ei työn vuoksi voinut tuoda Ninniä näyttelyyn mutta ehti sentään itse piipahtaa katsomassa, miten oman kisun veli pärjäsi. Oli kiva tavata taas; ehkäpä Ninni nähdään jossain tulevassa näyttelyssä.

Tässä Ninni-kisu lepäilee uudessa pinkissä pesässään sievänä ja tyttömäisenä (kuva lainattu Ninnin blogista, kiitos)

Prahasta on tullut kuvia sikäläisestä prinsessasta Nadezjdasta, joka kasvaa ja kaunistuu päivä päivältä. Tässä viimeisin kuva - ja täytyy sanoa, että poseerauksessa on todella kuninkaallista ryhtiä.

Kolmas kerta toden sanoo

2011-09-17T16:13:00.002+03:00

Juuri kun Nadezjda ja Sisu olivat sopeutuneet leikkimään kahdestaan, meille ilmestyi vieras nainen kuljetuskopan kanssa. Ehkä kisut arvailivat, kumman vuoro on lähteä. Hyvin he kuitenkin ottivat vastaan vieraan, Birgitan, ja tekivät tuttavuutta hänen kanssaan. Siskohan siitä sitten lähti, ensin hotelliin yöksi uuden emännän kanssa ja seuraavana päivänä lentokoneella Helsinkiin ja sieltä Prahaan. Reipaasti ja rohkeasti oli Nadezjda käyttäytynyt matkalla. Uudessa kodissa odotti venäjänsininen 'isosisko' Sylphida leikkikaveria. Hienosti ovat tytöt ystävystyneet - vain joskus taitavat pikkukisun leikit olla hieman liian rajuja aikuiselle kissalle.
Edellisessä tekstissä onkin kuva Sisusta ja siskosta yhdessä; se on otettu vain pari kolme päivää ennen siskon lähtöä. Tästä kuvasta näkyy hyvin Sisun ilme, kun hän ihmettelee, minne kaikki sisarukset ovat kadonneet. Tokihan isojen kissojen kainaloon on mukavaa mennä halittavaksi ja saamaan turkinhoitoa, mutta ei niistä samalla tavalla ole leikkikaveriksi kuin samankokoisista. Nöpö kyllä juoksee usein Sisun kanssa mutta aina karkuun!

"Where have all the kittens gone..."

Tuskin oli siskon lähdöstä kulunut viikko kun Sisu pääsi kuljetuskoppaan ja pienen pienelle automatkalle.

Vein hänet veljeni perheen luo hoitoon. Sisu oli siellä kuin kotonaan; olihan siellä tuttuja ihmisiä, varsinkin Antti-poika ja kaverinsa Konsta, jotka ovat käyneet leikittämässä nelosia kesän aikana.Itse lähdin käymään Uppsalassa SW-näyttelyssä katsastamassa, miltä näyttää Sisu-pojan ruotsalainen pikkuserkku Pärlan eli Tsaritzas Blue Pearl, jonka isä on Miminkan Leonid. Tosi kaunis on tyttö, hieno yhdistelmä isäänsä ja emoaan. Toivottavasti näemme Pärlanin täällä Turussa ensi vuonna näyttelyssä kilpailemassa aikuisten luokassa.

Tsaritzas Blue Pearl - Pärlan

Lopuksi vielä pari kuvaa Sisusta, joka innostui leikkimään itsekseen tyhjässä muovilaatikossa, kun isot kissat taas kerran kuorsasivat saunan lauteilla.

"Näin sitä sukelletaan laatikkoon, pää edellä ja häntä perässä."

"Odottakaas kun tässä vähän harjoittelen ilmeitä!"

"No niin , enkö näytäkin vähintään yhtä suloiselta kuin nuo kaksi pikkukattia tuossa purnukan kyljessä?"

Sisko ja sen veli

2011-08-29T15:41:00.000+03:00

Perjantain tapahtuma toistui eilen: tuli täti kuljetuskopan kanssa, jutteli pitkään emännän kanssa ja lähti mukanaan Nikolai-veli. Jäljelle jääneet Nadezjda ja Sisu varmaan ihmettelivät häviämisjuttuja ja viettivät loppupäivän ja illan tiukasti sylissäni ja kainalossani.Varmuus parasta; mistä sen tietää, kuka seuraavaksi viedään. Aamulla Ullalta Raisiosta tuli viestiä, että poika oli pikkuisen ikävöinyt sisaruksiaan ja vanhaa kotia ja oli järjestänyt yöllä uudelle emännälle ja isännälle kissamaisen esityksen.

Kotiin jääneet sisko ja sen veli olivat vielä aamupäivälläkin aika hiljaisia ja vaisuja. Vasta iltapäivällä ne saivat aikaan kilpajuoksun ja painiottelun. Aamulla ne suostuivat valokuvattaviksi keittiön pöydällä ja tuolilla.

Sisko (vas) ja sen veli

Puolikas veljen naamaa ja sisko. Tässä kuvassa Nadezjda näyttää aika lailla samalta kuin äitinsä Kaisa nuorena

Nadezjda edestä...

...ja sivulta

Sisu-kisu edestä...

...ja Sisu-kisu takaa

Tyttö muutti Tampereelle

2011-08-27T18:26:00.001+03:00

Eilen koitti sitten se päivä, kun nelikon ensimmäinen lähti uuteen kotiinsa Tampereelle. Kaiken päivää järjestelin Princess Nioradzan eli Ninnin varusteita mieli haikeana. Onhan Miminkan kissalasta ehtinyt lähteä maailmalle jo monta kissalasta, mutta aina on sama ikävä mielessä. On hyvä, että on saanut tutustua uusiin omistajiin jo etukäteen. Silloin on helpompi luopua pienestä kissasta, kun tietää, millaiseen kotiin pentu lähtee.
Illansuussa Piia tuli upouuden kuljetuslaatikon kanssa tyttöään hakemaan. Parvekkeelta vilkutin lähtijöille luvattuani tulla tervehtimään Ninniä ja hänen uusia palvelijoitaan syksymmällä. Ninnin kuulumisia voi käydä lukemassa hänen blogistaan http://www.nioradzan.blogspot.com/ .
Otin kisuista valokuvia pitkin päivää. En varsinaisesti ajatellut, että saisin siitä kiitäjäporukasta minkäänlaista ryhmäkuvaa, saati sitten sen verran tarkkaa, että erottaisi kuka on kuka. Mutta kas kummaa! Iltapäivällä ipanat kiipeilivät pienessä kiipeilypuussa - ja siinä se tilaisuus tuli! Kattien ilmeet ovat hieman pöllämystyneet, ne ihmettelevät niitä kummallisia ääniä, joita päästelin suustani saadakseni koko porukan katsomaan kameran suuntaan.

Miminkan prinssit ja prinsessat viimeistä kertaa yhteiskuvassa. Vasemmalla Princess Nadezjda, takana Princess Nioradza, edessä Prince Nikolai ja alhaalla Prince Nazarjan

Aamupäivällä Nadezjda (vas) ja Nikolai ottivat torkkuja isossa kiipeilypuussa ja suostuivat heräämään valokuvan ottamisen ajaksi

Ninnin mielestä on aivan ihanaa pyöriä lampaantaljatuolissa ja siinä sitten poseerata valokuvaajalle

Sisu-kisu leikki keittiön pöydän alla siskon kanssa: meni mukamas piiloon ja kurkisti sitten tuolinjalan takaa, huomasiko sisko

Lisää kehräystä eläinlääkärille

2011-08-24T19:27:00.000+03:00

Tänään mentiin taas eläinlääkärille kehräämään ja saamaan rokotuspiikkiä takapäähän ja sirupiikkiä etupäähän. Nadezjda-tyttö kyllä koki sirunlaiton ja ylimääräisen rokotuksen jo kaksi viikkoa sitten, hän kun muuttaa ulkomaille. Mitä hän sitten lieneekin kertonut kokemuksestaan muille, kukaan sisaruksista ei ollut moksiskaan eläinlääkärin puuhastelusta piikkien kanssa. Mutta se byrokratia ja papereitten kirjoitus! Siinä oli pienten kissojen hermot vallan mennä, kun piti kökkiä kuljetusboksissa, tytöt yhdessä ja pojat toisessa, ja odotella kotiinlähtöä. En tiennytkään, että pikkuisista (no jaa, painot olivat puolestatoista kilosta kahteen) lähtee niin mahtavat sopraanot. Lopulta nostin ipanat eteisen puolelle huutamaan, mutta siellä he vaikenivat heti, kun eteisessä oli isompia kissoja odottamassa vuoroaan.

Kotona ensin riehuttiin jonkin aikaa, sitten syötiin ja aterian jälkeen mentiin nukkumaan. Äsken penskat olivat sen verran hereillä, että sain napattua heistä muutaman kuvan.

Nadezjda-tyttö lepäilee kiipeilypuussa

Nioradza eli Ninni kiipeää samalle oksalle ja antaa siskolle poskipesun (pusun?)

Sisu-kisu huilaa peiton päällä sängyllä, mutta kukas siihen tupsahtaa...

Ninni-siskohan se ennättää pitämään seuraa velipojallekin. On niin tosi kivaa tälleen venytellä yhdessä!

Nikolai, porukan suurin, katselee muitten touhua arvokkaasti omalta tuolilta.

Eron haikeutta jo ilmassa...

2011-08-18T17:58:00.000+03:00

Minne onkaan aika karannut - ja melkein huomaamatta? Ipanat ovat kasvaneet luovutusikäisiksi ja löytäneet uudet kodit, ja nyt sitten sovitaan lähtöpäiviä. Se vetää kasvattajan vähän vakavaksi, mutta onneksi kisut eivät tiedä asiasta mitään. Ne leikkivät ja tappelevat onnellisina keskenään niin kuin niiden kuuluukin tehdä.

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti rokotuksineen on jo kaukana takanapäin. Se oli hauska kokemus meille kaikille: pennut eivät pelänneet yhtään vaan kehräsivät niin kovasti, että muuta ei kuulunutkaan. Rokotuspiikki ei saanut kehräystä loppumaan, ei myöskään sirunlaitto Nadezjdalle. Ensi viikolla mennään uudelleen eläinlääkäriä tervehtimään ja epäilemättä kehruukoneet ovat taas hurisemassa.

Jo muutama viikko sitten pennut saivat tutustua vanhempiin sukulaisiin, Julinka-mummoon ja Nöpö-esivaariin. Nöpö ei ole kovin ihastunut pikkukissoihin, sen mielestä pienet ovat aivan liian villejä. Siispä Nöpö lähtee käpälämäkeen, kun pikkukissojen lauma lähestyy sitä haastaen leikkiin, ja saa sitten tietenkin koko lauman peräänsä juoksemaan kilpaa ympäri huushollia. Julinka sen sijaan hoitaa mummon velvollisuuksia välillä ihan innokkaasti: pennusta kaksin käpälin kiinni ja pesuun. Välillä taas se ei viitsi yhtään; silloin pentu saa kyytiä suhinan säestyksellä.

Eräänä päivänä heitin pennuille muutaman salaatinlehden lattialle, kun ne innokkaasti hääräsivät työpöydällä avustaen minua salaatinteossa. Niistäpä riittikin iloa sekä haastetta pitkäksi aikaa. Lihansyöjän, varsinkaan pikkuisen, ei ole ihan helppoa syödä salaattia, sen huomasin, mutta kovasti sitä yritettiin.

Näin pikku tyttö nauttii elämästä, kun on päässyt mummon kainaloon makailemaan. Pikkuinen leipoi koko ajan mahtavan hyrinän säestyksellä. Keskimmäisessä kuvassa Julinka ei suinkaan näytä kieltä ipanalle vaan yrittää nuolla hieman epäjärjestyksessä olevia turkiksiaan.

Pikku Sisu pääsi myös eräänä aamuna mummon viereen. Oikein täytyi suukko antaa mummolle, niin ihanaa on tässä mummon kyljessä venytellä itseään.

Yhdeksänviikkoiset, tarmoa täynnä

2011-07-13T23:20:00.000+03:00

Pennut täyttivät tänään yhdeksän viikkoa. Päivällä ne riehuivat toistensa innoittamina pitkin poikin olohuonetta, lastenkamari ei riitänyt mihinkään. Leikistä väsyneinä ne sitten levähtivät hetkisen sohvalla ja korituolin pehmeällä lampaantaljalla, ja minä sain otettua muutaman kuvan. Pieni poika eli Sisu piti kiipeilypuuta parempana paikkana kuin sohvaa, kun siellä voi sekä lepäillä että tarkkailla takapihan tapahtumia.

Princess Nadezjda

Princess Nioradza

Prince Nazarjan eli Sisu-kissa

Prince Nikolai

Kissanristiäiset - vihdoinkin

2011-07-10T23:31:00.000+03:00

Pentujen rekisterikirjat tulivat jo aikoja sitten, mutta ongelmaa ilmeni tuolla valokuvauspuolella. Toisin sanoen ipanat ovat nykyään niin vilkkaita, suorastaan ikiliikkujia - paitsi nukkuessaan - että onnistuneen valokuvan saaminen hereillä olevasta pennusta on hikisen työn takana. Ja homma on sitten nelinkertainen, kun yrittää ikuistaa kaikki neljä pentua vuorollaan. Hellettä on riittänyt, ja lastenkamarissa on lämpöä kuin saunassa, kun ikkunaa ei voi pitää kuin pikkuisen raollaan. On nimittäin ihan suora reitti kiipeilypuun luolan katolta ikkunalaudalle ja siitä ulos. No, tässä nyt kuitenkin uurastuksen tulos eli esittelyssä S*Mudhoneys Prins Emil Jordgubben eli Prinssin ja FIN*Miminkan Klavdijan eli Kaisan jälkikasvu syntymäjärjestyksessa. Ja koskapa isä on prinssi, lapset ovat tietysti myös prinssejä ja prinsessoja.

Ryhmäkuva ipanoista, otettu juhannuksen tienoilla. Näyttää ihan siltä kuin yhdellä pennulla olisi kaksi etupäätä eikä ollenkaan takapäätä! Huom! kysymyksessä ei ole kuvankäsittely vaan autenttinen tilanne; tällaisenkin voi joskus saada ikuistetuksi ihan sattumalta.

FI*Miminkan Princess Nadezjda - iso tyttö

iso tyttö

FI*Miminkan Princess Nioradza - pieni tyttö

pieni tyttö

FI*Miminkan Prince Nazarjan - pieni poika

pieni poika

FI*Miminkan Prince Nikolai - iso poika

iso poika

Näyttelykuulumisia pohjoisesta

2011-07-04T17:16:00.001+03:00

Viime viikonloppuna Miminkan Leonid, Nallukka, joka tunnetaan hyvin Ruotsia myöten, pääsi emäntänsä Marja-Leenan kanssa näyttelyyn Kempeleelle, Oulun lähelle. Eikä mikään turha reissu ollutkaan: lauantaina Nallukka oli BIS eli voitti paneelissa kilpailevat lyhytkarvakastraattipojat, sunnuntaina tuli BIV eli Nallukka oli paras venäjänsininen kastraatti. Hienoa Nallukka ! Onnittelut pojalle ja Marja-Leenalle täältä Nallukan äiskän Julijan vanhasta kodista, täällä kaikki taputtavat tassuja upealle tulokselle!

Pennuille kuuluu hyvää! Kiireistä ja helteistä johtuen valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta yritän ottaa joitakin kuvia tässä pikapuoliin.

Sadepäivän viettoa

2011-06-19T23:11:00.000+03:00

Pikkukissat ovat taas oppineet paljon uutta: miten istutaan hiljaa paikallaan kun leikataan kynsiä, miten käydään vessassa isoilla asioilla, miten syödään melkein kaikenlaisia ruokia, miten päästään kiipeilytelineen kolmannelle tasolle - ja myös miten sieltä päästään alas paitsi putoamalla päistikkaa alas pehmeille tyynyille. Nyt ne pääsevät kiipeämään myös lipaston päälle, sieltä emännän sängylle ja sieltä voikin mukavasti hypätä lattialla makailevan äitikissan päälle tai suoraan kiipeilytelineen toiselle tasolle. Ja kaikki tämä liike tapahtuu melkoisella vauhdilla!

Lauantaiaamu ja sunnuntaipäivä melkein kokonaan olivat melko pimeitä ja sateisia. Pennut kyllä jaksoivat painia ja mellastaa mielin määrin, ja sitä touhua en yritäkään valokuvata. Mutta kun ne asettuvat ruokailun jälkeen nukkumaan, silloin otan kameran esiin ja ikuistan noita nukkuvia ihanuuksia ja niiden emoa.

Raitaturkit ruokalevolla emon kanssa

Edelleen ruokalevolla, vasemmalta oikealle pieni tyttö, iso poika, iso tyttö ja pieni poika

Iso tyttö, iso poika ja pikku tyttö heräsivät päiväunilta. Taustalla näkyy panda-käsinuken pää; pikku poika siellä vielä vetelee hirsiä nojaten pandan takapäähän

Iso poika oli ensimmäinen, joka kiipesi sänkyyn, ja tässä sitä nyt sitten ollaan niin polleata poikaa että...

Viltillä löhöily jatkui sunnuntaina. Kaisa hoiteli äidinvelvollisuuksiaan ja ryhtyi pesemään lapsiaan. Vuorossa on pikku tyttö, pikku poika nukkuu etualalla

Kun pikkusisko on pesussa, isosisko (oik.) on sikeässä unessa, samoin iso poika.

Kaisan valtaisa haukotus osoittaa, että lastenhoito käy joskus voimille.

Joka päivä vekarat punnitaan. Tässä iso poika esittelee sunnuntaipäivän tulosta; hän on porukan painavin.

Iso tyttö ei jää veljestä paljonkaan jälkeen ja häntä vähäsen naurattaa: eihän tässä nyt mitään kilpailua ole!

Pikku tyttö on porukan kolmas, tänään ei vielä kuuttasataa grammaa, mutta ehkä jo huomenna. Pikku poika ei halunnut osallistua tähän kilpailuun, hän vielä kasvattaa lihaksiaan ennenkuin esittelee painoaan julkisesti.

Helleviikollakin oppii uutta

2011-06-16T19:42:00.000+03:00

Kulunut helteinen viikko on ollut pikkukissoille oppimisen aikaa. Viime sunnuntaina tarjoilin niille ensimmäistä kertaa kiinteätä ruokaa, kermaviilillä maustettua keitettyä seitä. Iso tyttö ja pieni poika ymmärsivät heti hyvän päälle, kaksi muuta hädin tuskin maistoivat. Mutta siitä se alkoi, ja nyt kaikki neljä kipittävät lautasen luo ja aloittavat syömisen ilman suurempia mutinoita, oli tarjolla sitten kanaa, kalaa tai jauhelihaa. Tietysti lämmin emonmaito jälkiruuaksi kruunaa aterian, mutta sitä ennen leikitään ja juostaan ja painitaan. Muutamat lelut ovat jo alkaneet kiinnostaa, mm. valeriaanalla höystetty punavalkoraidallinen kangastetra. Se ei ole ollenkaan pelottava niin kuin on iso harmaa rottalelu. Parin päivän ajan ipanat ovat myös harjoitelleet kiipelyä kiipeilypuun alimmalle tasolle, joka on noin 25 cm: korkeudella lattiasta. Kaisa-emo on varmaankin tyytyväinen (minä myös), kun ipanat ovat oppineet käymään hiekkalaatikolla ihan asialla eikä vain leikkimässä ja syömässä hiekkaa. Pisut ovat tulleet siihen jo monta päivää, isoa asiaa ei vielä näkynyt mutta eiköhän niitäkin ala tulla, kun ruoka maistuu 3-4 kertaa päivässä.

Kaisa-äiti, pikku poika ja mielenkiintoinen uusi lelu

perhepotretti

pikku tyttö - little girl

iso poika - big boy

iso tyttö - big girl

pikku poika - little

Muuttopäivä

2011-06-04T21:24:00.006+03:00

Tänään iltapäivällä pennut päättivät lähteä pois syntymäpesästään. Monena päivänähän reunan yli oli jo kurkisteltu uteliaina. Olin toki ennakoinut tapahtumaa ja asetellut lattialle korin ympärille pehmeitä tyynyjä, jotta pudotus reunalta alas olisi lyhyt ja pehmeä. Myös kissojen oman pikku sohvan asettelin hollille kulmittain korin nurkan kanssa. Ja sitä reittiä pikku poika pingersi itsensä sohvalle ja käpertyi sinne nukkumaan. Laitoin sille kuumavesipullon lämmikkeeksi, ja Kaisakin tuli siihen pikkuisen turvaksi. Hetken kuluttua iso poika kiipesi korista samaa reittiä sohvalle. Tutkittuaan lähiympäristön se päätti ottaa pienet nokoset sohvan selkämyksellä. Tytöt olivat kahdestaan korissa eiväkä ensin huomanneet muitten lähtöä. Ne painivat siellä kaikessa rauhassa ja purivat toisiaan, mistä vain kiinni saivat. Kolmeviikkoisten ikenissä on vasta pienet hampaiden alut eikä pureminen vielä satu. Kerroin tytöille, että muut jo muuttivat, menkääpä perässä. Jonkin ajan kuluttua iso tyttö lähti kiipeämään muiden luo eikä aikaakaan, kun pikku tyttö seurasi siskoa. Nyt on pentukori tyhjä, ja kokemuksesta tiedän, ettei tämä pentue palaa sinne kuin ihan satunnaisesti käymään.

Valokuvaussessio I

2011-06-03T00:02:00.010+03:00

Keskiviikkona pennut täyttivät kolme viikkoa, minkä kunniaksi ne pääsivät vaaleansiniselle viltille kuvattavaksi, yksi kerrallaan. Nämä pennut ovat edelleen kovia kiljumaan, kun ne ottaa käteen, mutta päästessään viltille mönkimään ne ovatkin ihan hiirenhiljaa. Tietysti niitä pelottaa, ja senpä vuoksi ne liikkuvatkin aika lailla vatsa vilttiä viistäen. Ja kun mitään avunhuutoja ei kuulu, Kaisa malttaa lähteä jaloittelemaan ja syömään eikä häiritse valokuvausta.
Valitsin jokaisesta pennusta kaksi kuvaa. Ensinnä poseeraa pieni tyttö, sitten pieni poika, sitten iso tyttö ja viimeisenä iso poika. Tarkoitus on ottaa myös ryhmäkuva nelikosta - ja miten hienoa olisikaan jos siihen saisi vielä Kaisa-äidinkin mukaan.

Valokuvaussessio II

2011-06-02T23:37:00.010+03:00

Kun yksittäiskuvat oli otettu, piti kvartetista otettaman ryhmäkuva. Nostelen ipanat viltille ja yritän asetella niitä kauniisti nassut kameraan päin. Turha toivo! Ne hyörivät ja pyörivät siinä tohkeissaan, ja pikkupoika lähtee suunnistamaan sängyn toiselle laidalle. Kaisa on palannut koriin ja katselee sieltä silmä tarkkana jälkeläistensä touhuja kuristen huolekkaana kotiinpaluuohjeita. Kaksi ipanaa lähteekin tulemaan äiskän luo ja toinen nousee korin reunaa vasten. Kaisa on jo tarttumassa sitä niskasta kiinni kun huomaa, että kauempana on vielä kaksi muuta. Se loikkaa niiden luo ja nappaa isompaa niskasta auttaakseen sen turvaan. Siinä vaiheessa toinen koriin palaajista, iso poika, muuttaakin mielensä ja lähtee pikku pojan perään, joka viipottaa poispäin. Kaisa yrittää saada parempaa otetta ja kiskoo pentua korin suuntaan, mutta ote irtoaa. Pikkupojasta näkyy enää vain häntä, mutta isompi kääntyy ja lähtee siskojen perään. Kaisa ei tiedä, mitä tehdä.
Lopulta minä nostan kaikki neljä takaisin pentukoriin, minähän ne sieltä poiskin otin valokuvausta varten. Ryhmäkuva otetaan ensi kerralla, ihan varmasti!

Leikkiä lakananvaihtopäivänä

2011-05-30T16:19:00.008+03:00

Kaisa on kovin tarkka pentukorin lakanan puhtaudesta; niinpä meillä vaihdetaan lakanaa tämän tästä. Muuten Kaisa yrittää vimmatusti saada vaatekomeron ovea auki kantaakseen pienokaiset turvallisempaan paikkaan. Tänään nostin nukkuvan pentulauman lakanoineen päivineen sängylle. Ne tietenkin heräsivät ja rupesivat siinä pikku hiljaa leikkimään keskenään pienten kissojen tavalla. Kaisa istui korissa ja tuumaili, onko lasten turvallista olla siinä keskenään, ilman emoa ja korin suojaavia reunoja. Aikansa tuumailtuaan se hyppäsi lastensa viereen ja rupesi pesemään niitä.

Kaksi ja puoli viikkoa kissanelämää

2011-05-28T21:06:00.006+03:00

On taas ollut sen verran kiirettä, että en ehtinyt kisujen kahden viikon kunniaksi laittaa blogiin kuvia, vaikka niitä muutaman sain otettua. Tässä nyt kuitenkin muutama malliksi siitä, miten pennut ovat kehittyneet. Ne ovat söpöjä pikku pullukoita paitsi toinen poika, jolla on vähän ollut ongelmia, kun paino ei ole noussut toivotulla tavalla. Se on kuitenkin reipas ja virkeä pikku kissa, ja aikaa myöten varmaan ottaa sisarukset kiinni kasvussa.

Pentujen silmät aukesivat melko myöhään, tytöillä ja pikku pojalla 7-8 päivän iässä ja isolla pojalla vasta kymmenentenä päivänä. Kuluneen viikon aikana ne ovat ruvenneet pikku hiljaa liikuskelemaan korissa ja leikkimään toistensa kanssa. Eilen ja tänään isompi poika on päättäväisesti noussut takajaloilleen kurkistelemaan korin reunan yli suureen maailmaan.

Ryhmäkuva (jossa pikku poika on piilossa muiden takana) sekä kaksi seuraavaa on otettu keskiviikkona, kun kaksi viikkoa tuli täytteen, ja kaksi alinta eilen eli perjantaina. Tässä seuraavassa kuvassa ovat pikku tyttö (oikealla) ja pikku poika. Seuraavassa kuvassa pikkuveli on etualalla, pikku sisko takana. Kolmannessa kuvassa iso tyttö hämmästelee kameraa, ja alinna iso poika nojailee lämpimään pullonkylkeen.

Neloset kasvavat... ja kiljuvat

2011-05-15T19:23:00.006+03:00

Otsikko kertoo lyhykäisyydessään, mitä keskiviikkoaamun jälkeen on tapahtunut. Pennuilla on nälkä ihan tämän tästä ja yleensä kaikilla yhtäaikaa (näinhän se menee, niin kuin kissapentueen kasvattanut tietääkin), joten joka ipana suunnistaa nisälle erittäin määrätietoisesti. Se oma vaan ei välttämättä löydy heti tai joku toinen on sen jo vallannut, ja silloin kuuluu valtava kiljunta. Pikkuisen myös huidotaan tassuilla. Kaisalla on maitoa riittänyt, ja pennut ovat kasvaneet ihan hurjasti. Pienokaiset kiljuvat äänekkäästi myös, kun puntaroin niitä kaksi kertaa päivässä. Silloin emo huolestuu ja kurkkii korin reunan yli, mihin lasta viedään. Ja kun pitelen pentua kämmenellä ihan vaan totuttaakseni sitä ihmisen käsittelyyn, Kaisa jopa yrittää ottaa pentunsa turvaan. Vauvojen silmät ovat vielä tiukasti kiinni. Mielenkiintoista nähdä, väheneekö ääni yhtään sitten kun pennut alkavat nähdä.

Tässä olemme kaikki neljä!

2011-05-11T14:01:00.003+03:00

Varhain tänä aamuna Kaisa synnytti toisen pentueensa. Siinä ei kauan nokka tuhissut, 45 minuuttia, ja kaikki neljä mönkivät korissa ja etsivät omaa nisää. Pennut syntyivät ihan helposti mutta melkoisen huudon saattelemina. Kaisa oli tietenkin sellaisen urakan jälkeen hyvin väsynyt, mutta aivan upeasti hän hoiti hommat itse. Kahta viimeksi syntynyttä pentua vähän kuivailin Kaisan apuna. Noin tunnin kuluttua viimeisen syntymästä vaihdoin koriin puhtaan lakanan ja otin perheestä kuvan. Tässä he ovat: kaksi pikku prinsessaa ja kaksi pikku prinssiä (luulisin) sekä heidän uupunut mutta onnellinen emonsa.

Kauheaa meteliä naapurista

2011-05-09T15:22:00.002+03:00

Perjantaiaamuna hermostuimme kaikki neljä, kun naapurista rämähti ihan hirvittävä sähkösirkelin (?) ääni. Kissat eivät ensin tienneet, minne mennä ääntä piiloon. Mutta eihän sellaista ääntä piiloon pääse täällä sisätiloissa. Kysäisin myöhemmin avoimen oven ohi mennessäni, mistä mokoma ääni johtuu. Parkettiahan siellä laiteltiin. Tänä aamuna se sitten jatkui. Kaisa on ollut aamusta alkaen rauhaton ja äänekäs. Välillä hän asettuu hetkeksi koriinsa mutta kuuntelee sieltä levottoman oloisesti terävää ääntä, joka aika ajoin viiltää ilmaa. Ajattelin ettei ole kovin mukavaa ruveta synnyttämään sellaisessa metelissä. Mutta niin kävi, että remonttimiehet olivatkin ripeitä otteissaan, saivat laudat lattiaan, pakkasivat tavaransa ja lähtivät pois! Kaisakin rauhoittui ja rupesi pikku nokosille.

Vielä viikko odotusta...

2011-05-04T14:54:00.003+03:00

Jos Kaisa on yhtä täsmällinen kuin ensimmäisellä kerralla pentuja synnyttäessään, meillä on viikon kuluttua tähän aikaan jo pienokaiset korissa. Mutta kun on kysymys kissoista, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu - vaikka niinhän asia on kyllä kaikessa muussakin tässä elämässä.

Kaisa on voinut hyvin, lepäillyt paljon ja ulkoillut parvekkeella haistellen kevään tuoksuja ja katsellen pikkulintujen puuhia. Hän on myös pyydystänyt itselleen elävää ravintoa, koska emännän tarjoama on kaikkea muuta kuin elävää. Vatsa on kasvanut tasaisesti molemmilta puolilta, painoa Kaisalla on nyt +1000 g. Eilen tunsin ensi kertaa pentujen liikkuvan, kun varovasti pidin kättäni kyljen päällä, ensin toisella puolella ja sitten toisella. Se on joka kerta yhtä sykähdyttävä kokemus. Runsas kahdeksan viikkoa sitten Kaisa ja Prinssi kohtasivat toisensa niissä merkeissä, ja nyt jälkikasvu potkii vatsassa ja odottaa syntymäänsä. Vielä viikko...

Kuohuviiniä ja sammakoita

2011-04-19T22:46:00.004+03:00

Viikonloppuna oli kissanäyttely Turun messukeskuksessa, ja siellä oli satojen muiden kissojen kera edustava joukko kotimaisia venäjänsinisiä ja yksi RUS-kaunotar Ruotsista. Oli tosi mukavaa nähdä kauniita kissoja ja tavata hyviä ystäviä!

Kissanäyttelyhän on kilpailu, jossa tavoitellaan titteleitä sekä mainetta ja kunniaa loppukilpailussa. Lauantaina meidän Julinkan sisko, Miminkan Julija, saavutti toiseksi korkeimman tittelin GIP:n eli Grand International Premior. Sen kunniaksi otettiin kuohuviiniä vielä sunnuntainakin (ulkona tietenkin, kun juhliminen sisällä on kielletty). Sitä paitsi sunnuntaina Julijan pojantytär Sani, Susanssin Your Sunshine, kaunis tyttö hänkin, valmistui championiksi sekä pääsi loppukilpailuun!

Kaisa ei tietenkään osallistunut näihin kisoihin, kun odottaa pentuja. Kyljet ovat jo selvästi pyöristyneet. Pennut ovat kuuden viikon ikäisinä noin kuuden cm:n mittaisia miniatyyrikissoja, jotka kaksinkertaistavat pituutensa kolmen seuraavan viikon aikana. Emon ruokahalu on nyt viime viikon kuluessa kasvanut selvästi entisestään.

Eilen lenkillä käydessäni poikkesin polun varrella olevalle vanhalle tekolammelle katsomaan, joko sammakot ovat saapuneet kutemaan. Olen nähnyt niitä siellä parina keväänä, kun olen osunut kohdalle oikeana päivänä. Ja olihan niitä - kymmeniä sammakoita köllötteli ruohottuneessa lammessa nauttien lämpimästä päivästä, kumppania katsastellen. Moni pari olikin jo löytänyt toisensa. Ja pellon poikki hyppeli lisää sammakoita lajitovereiden luokse. Seisoskelin puolisen tuntia katsellen kiehtovaa näytelmää ja harmitellen, ettei ollut kamera mukana. Tänään palasin lammelle kameran kanssa. Sammakoita oli näkyvissä paljon vähemmän kuin eilen, ja kun tulin lähemmäksi, sammakot sukelsivat välittömästi näkymättömiin. Syy pakenemiseen oli varmaankin varis, joka lammea lähestyessäni lensi pois sammakko nokassaan. Vihollisen iskun jälkeen sammakot olivat varuillaan ja sukelsivat heti, kun havaitsivat minun vähäisimmänkin liikkeeni. Valokuvasaaliini jäi aika vaatimattomaksi, mutta yksi rohkelikko sentään pysytteli sinnikkäästi paikoillaan, kun lähestyin, ja sain siitä muutaman valokuvan. Aion palata lammelle huomennakin kameran kanssa; jospa ne huomenna taas olisivat rohkeampia.

Vähän vanhaa ja jotakin uutta

2011-04-14T23:47:00.004+03:00

Melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Loppukeväällä ilmaantui ikivanhaan koneeseeni pientä toimintahäiriötä, ja uuden koneen hankkiminen taas oli pitkällinen prosessi, joten päivitykset sitten jäivät...

Pakko on kuitenkin nyt laittaa tämä viime kesäinen Esa-pupun kuva. Esahan ilmaantui mökin pihaan samana päivänä, kun saavuimme kimpsuinemme kampsuinemme. Kyllä se oli vieraillut pihalla muutaman kerran aikaisemmin kesällä, sen huomasi salaattimaasta. Meidän vierailumme aikana se ei kuitenkaan tullut toista kertaa, joten onneksi sain napatuksi siitä muutaman kuvan.

En ole koskaan ennen nähnyt metsäjänistä näin läheltä enkä siis tiedä, kuinka paksu sen kuuluu olla. Mutta tämä jänis näytti saman paksuiselta kuin kissaemo tiineytensä viimeisellä viikolla. Ettei vaan Esa olisikin Elisa, joka pihalta poistuttuaan meni synnyttämään pikkuisensa jonnekin metsän siimekseen. Esahan sai nimensä vain ja ainoastaan sillä perusteella, että kun se toissa kesänä ilmaantui mökin pihalle, sattui olemaan Esan päivä. Nimen valitsemiseen ei vaikuttanut millään lailla sen sukupuoli, emmehän me sitä päässeet tutkimaan. Ehkäpä ensi kesänä on jo Esan - anteeksi, Elisan lapsia ja lapsenlapsia jakamassa salaattimaamme antimia.

Kissarintamalle kuuluu hyvää. Talven aikana kissat ovat nukkuneet lähes talviunta eli siis aamusta iltaan ja illasta aamuun. No tietysti aamiaiselle, välipalalle, lounaalle, välipalalle jne. ovat juuri ja juuri jaksaneet herätä. Julinka voi suorastaan paksusti ja on joutunut ankaralle dieetille, Nöpö kyllä osaa huolehtia linjoistaan, samoin Kaisa.

Syksyn aikana Kaisa kävi kolme kertaa näyttelyssä - yksi kerroista oli ihan Uppsalassa asti - ja valmistui International Championiksi (IC). Saman tittelin sai serkkupoika Nallukka eli Miminkan Leonid, joka oli myös vuoden paras venäjänsininen siitosuros. Onnittelut Nallukalle!

Kaisa pääsi maaliskuun alussa uudelleen Ruotsiin, Tukholmaan, jossa valittu prinssi oli odotellut häntä jo kolme kuukautta. Treffit oli sovittu joulukuun alkuun, mutta Kaisallepa ei tullutkaan juoksua vaan talviuni. Sen loputtua lähdettiin matkaan. Tapaaminen oli molemmille mieluinen, ja vajaan kahden päivän yhteinen aika hyödynnettiin kaikin tavoin. Pentuja odotellaan syntyviksi vajaan neljän viikon kuluttua.

Uudet kujeet

2010-05-20T23:21:00.021+03:00

Siitä on jo yli kaksi viikkoa, kun pikku Miriam muutti uuteen kotiin, joka on tosi kaukana Ruotsin toisella laidalla, Göteborgissa. Siellä Martin ja Lucie nyt hoitelevat tyttöä. Kissakavereita ovat Disentis- ja Diesel-rouvat. Disentis ja Mirru ystävystyivät parissa päivässä, Diesel on vielä hiukkasen varuillaan eläväisen pikkukissan haastaessa sitä leikkiin. Mirru on otettu hienosti vastaan uudessa kodissa; ei siis ole ihme että hän on sopeutunut sinne kerrassaan mainiosti.
Kotiväki jäi tietysti kaipailemaan pikku tyttöä. Kaisa ja Miksu etsivät häntä vielä seuraavanakin päivänä. Varsinkin veljellä oli ikävä leikkikaveria. Kaisa-äiti rupesi kaveriksi pojalleen, mutta eihän se ollut ollenkaan sama kuin leikki siskon kanssa. Sitten Miksu löysi jostain emännän sukan: vaaleanpunaisen,vauvalangasta kudotun villasukan. Siitä tuli hetkessä pojan suosikkilelu. Ja emännälle tulee mieleen Kamujen Katin pieni vaaleanpunainen sukka hänen katsellessaan Miksun leikkiä oman sukkansa kanssa.

Helsingin Sanomat on myös uusi kiinnostava aluevaltaus. Kun emäntä levittää Hesarin pöydälle, pikku Miksu on tuota pikaa sitä lukemassa - omalla tavallaan. Hän tekee salamannopeita syöksyjä sivun alle, kierähtää selälleen ja käyttää kaikkia tassujaan rypistääkseen sen. Sitten sivu joutaakin lattialle ja uusi käsittelyyn! Sama toistuu uudelleen ja uudelleen.

Sivusta voi myös kietaista itselleen pikkuisen pesän. Sen suojassa on mukava vaihtaa mielipiteitä lehden sisällöstä emännän kanssa hänen juodessaan aamukahvia ja yrittäessään lukea ko. sivua

tai hämmästellä uutista lehdessä.

Voi myös ylipäätään vaan mietiskellä maailman menoa...

ja jos oikein alkaa väsyttää, voi uinahtaa hetkeksi.

Hesari on taiteltuna niin paksu, että pieni kissa voi mennä sen taakse piiloon ja kurkistella sieltä, löytääkö kukaan. - Kaiken kaikkiaan hyvä ja monipuolinen lehti, tuumailee poika maistellessaan Hesarin kulmaa.

Vieraita kaukaa Kotkasta

2010-04-19T21:55:00.009+03:00

Lauantaina pennuille tuli täyteen kymmenen viikkoa kissanelämää. Merkkipäivän kunniaksi Susanna (ipanoiden isoisän, Susanssin Blue Babble Boyn, kasvattaja) tuli Kotkasta tervehtimään pikkuisia. Hän otti paljon upeita kuvia Kaisasta ja varsinkin pennuista. Saimme luvan laittaa kuvia myös tähän; kiitokset Susannalle!

Pennut olivat nukkumassa Susannan saapuessa mutta heräsivät tietenkin katsomaan, mitä tapahtuu ja kuka tuli. Miriam-tyttö on juuri hieronut unihiekan silmistään ja istahtanut sitten ihmettelemään vierasta.

Mihail-poika ja iso kissanminttu-pötkö, mainio lelu.

Kaisa-emo vahtii edelleen yhtä tarkasti pentujensa turvallisuutta kuin aikaisemminkin . Kaisa kyllä tietää, että ihmiset eivät ole vaaraksi hänen pennuilleen, mutta varminta on kuitenkin olla varuillaan ja valppaana.

Pennuilla taitaa olla joku mangustigeeni, kun niillä on tapana tämän tästä istahtaa takajaloilleen, milloin lelun kanssa, milloin ihan muuten vaan. En ole aikaisemmilla pennuilla sellaista havainnut ainakaan tässä määrin. Mihail istuu ja tuijottaa vakavana valokuvaajaa.

Miriam-mangusti kököttää uusi sulkasaalis suussaan. Miriamilla on hauska tapa napata joku pieni hiiri (keltainen kissanmintunmakuinen on suosikki) suuhunsa, aloittaa pieni jupina ja juosta hiiri suussa muka karkuun; velipoika lähtee aina perään, ja siitä kehittyykin varsin pitkä ja hauska kilpajuoksu.

Kiipeilyteline on superkiva

2010-04-08T22:11:00.011+03:00

Pikkukissoille mieluisin paikka tuntuu olevan ikkunan edessä oleva kiipeilyteline, jossa on kaksi tasoa, kaksi hyllyä ja luola. Hyllyillä on leikitty monet leikit ja nukuttu lukemattomat päiväunet. Usein illalla nukkumaanmenoaikaan Kaisa-äiti loikkaa luolaan ja kutsuu lapset mukaansa. Ahdastahan siinä on, usein viimeksi paikalle tulleesta pennusta ei mahdu kuin puolet sisäpuolelle. Siellä on kuitenkin ihanaa nauttia pikkuiset iltamaidot; päivällä ei maitoa juuri saakaan, silloin syödään lihaa ja kalaa ja kaikkea muuta hyvää!

Ylähyllyllä on kivaa mutta ahdasta, kun kaikki kolme ovat siellä yhtäaikaa. Kaisa käy siellä harvoin. Hyllyt ovat pentujen reviiriä eivätkä he nyt oikein ymmärrä, miksi äitimuorikin siellä tungeksii!

Pikku Mirru ei mahdu ottamaan ettosia. Mirrua jyrsii!

Onneksi saatiin tuo äitimuori häädetyksi, nyt tässä mahtuu makailemaan

...ja lepuuttamaan leukaa hyllyn kaiteella

...ja pistämään vaikka tangoksi tai sylipainiksi.

Painiminen pienellä makuutasolla vaatii keskittymistä, ettei keikahda alas. Se olisi noloa! Sitä paitsi Mirru-sisko on ihan varteenotettava kilpakumppani, ihan saa huhkia kunnolla että tulisi edes tasapeli. On sitä paitsi päiväunen aika. Miksulta pääsee valtaisa haukotus.

Sitten hän saa idean! Mainiota, ihan pitää hymyillä! Katsokaa nyt kaikki, miten hurmaava hymy tällä pojalla on!

Onneksi sisko jo nukahti, nyt Miksu voikin pitää siskoa tyynynä. Täydellistä! Aikansa nukuttuaan ipanat heräävät ja ovat taas valmiit uusiin kujeisiin. Mirru kutenkin katsoo velipoikaa pitkään ja hartaasti ikään kuin tahtoen sanoa, että sopii seuraavalla kerralla hakea päänalunen muualta, vaikkapa äiskän kyljestä, nyt ei olla enää pikkuvauvoja. (Ihan pienet kissanpennut nukkuvat päällekkäin silloin kun emo on lähtenyt pois pesästä)

Kilpajuoksua ja tassupalloa

2010-03-20T21:22:00.012+02:00

Aika tarkkaan kuusi viikkoa sitten syntyivät pienoiset pennut, alle satagrammaisia molemmat. Nyt samaiset pennut vilistävät ympäri huushollia niin kovaa vauhtia, ettei kiinni saa. Paino on kasvanut tasaisesti molemmilla, aamulla Mihail painoi 706 g ja Miriam 613 g.

Viime viikolla Miriam keksi uuden leikin. Se on tassupallo. Siihen tarvitaan tassut, 4 per osallistuja sekä pieni paperipallonen. Sitä voi leikkiä yksin tai kaksin. Palloa tönitään etutassuilla sinne tänne, ja takatassut ovat tarpeen, kun juostaan ottamaan sitä kiinni. Kaveri voi potkia palloa myös tai sitten napata sen hampaisiin ja viedä piiloon. Todella hauska leikki! Verhossa kiipeileminen on nykyään out, kun vekarat oppivat kapuamaan ikkunan edessä olevaan kiipeilytelineeseen. Aluksi käytiin vain alatasolla, mutta eipä aikaakaan, kun molemmat löytyivät päiväunilta ylimmältä tasolta, joka on 1,7 m korkeudella lattiasta. Sieltäkäsin voi myös sujuvasti opetella bongaamaan takapihan siivekkäitä, tinttejä ja muita.

Pennut nauttivat suunnattomasti, kun saavat juosta kilpaa eteisessä ja olohuoneessa. Ne todella pinkovat lujaa! Ei uskoisi, ellei omin silmin näe, miten niin pienet olennot kehittävät pikkuruisista kintuistaan sellaisen vauhdin. Ja kun Kaisa-emo huolestuneena hölkkää perässä, ipanat livahtavat ison sohvan alle piiloon. Silloin tällöin emo vielä yrittää raahata vikuroivan ja vastalauseita vinkuvan ipanan olohuoneesta lastenhuoneeseen siinä kuitenkaan onnistumatta.

Pentujen leikin valokuvaaminen ei juurikaan onnistu emännän taidoilla, siksi kuvat ovat lähinnä muotokuvia. Ja toden totta, sekään ei ole ihan helppoa, kun on kysymys lähes ikiliikkujista. Nukkuva kissanpentu on suloinen ja siitä saa kuvan kuka vain, mutta hereillä oleva kissanpentu... se onkin ihan toinen juttu!

Kissanristiäiset

2010-03-16T21:12:00.013+02:00

Yli kaksi viikkoa on kulunut edellisestä kerrasta, ja sen huomaa ipanoista. Vaippaikä on ohi, nyt touhutaan täyttä vauhtia ympäri lastenhuonetta ja käydään keittiössä ja olohuoneessa asti. Kaisa-emo oli alkuun ihan helisemässä muksujen kanssa: kun toisen sai kannettua koriin, toinen ehti sillä aikaa karata ties minne. Nyt Kaisa on luovuttanut ja tyytyy kulkemaan perässä varoitus- ja neuvomisääniä kuristen. Kolmeviikkoisina pennut tutustuivat ympäristöön korin ulkopuolella, varovasti ja vähän kerrallaan sekä haistelivat ja maistelivat kermaviiliä ja keitettyä kalaa. Viime viikon aikana kaikenlainen ruoka on ruvennut maistumaan, jauheliha ja jopa pienet lihanpalaset. Kala on edelleen suuressa suosiossa, mutta kumma kyllä kana ei kelpaa, vaikka emo kuinka malliksi näyttää, että hyvää on, syökää nyt lapset. Hiekkalaatikkoa on myös jo opittu käyttämään pikkuasioissa - isoa asiaa ei sinne vielä ole ilmestynyt. Leikki on lasten - myös kissalasten - työtä, ja sitä ipanat harrastavat paljon ja tosissaan! He juoksevat, hyppivät, painivat ja kiipeilevät. Allaolevassa kuvassa taustalla näkyy verho, jota pitkin voi ja saa kiivetä vaikka ylös asti, ja sinnehän tyttö eräänä iltana kiipesi melkein oravan nopeudella. Velipoika jäi toiseksi siinä kisassa!

Otsikkona on sana kissanristiäiset eli ipanat ovat nyt saaneet nimet. Tytön nimessä ei ollut mitään miettimistä, se oli päätetty jo siinä vaiheessa kun syntyi tyttöpentu. Ensimmäisen venäjänsinisen kissani Mistlurens Mirjamin mukaan tytöstä tuli Miriam. Poika sai nimekseen Mihail. Eli Mirru ja Miska! Kissallahan täytyy olla kolme eri nimeä, väittää runoilija T.S.Eliot. Tässä niistä kaksi, ja sitä kolmattahan ei tiedä kukaan muu kuin kissa itse!

Me osataan jo vaikka mitä!

2010-02-28T15:50:00.007+02:00

Syömiseen ja nukkumiseen kuluu edelleenkin enin osa ajasta, mutta valveillaoloaika on selvästi pidentynyt. Viikon puolivälissä Kaisa päätti, että on muuton aika. Uusi pienempi pesä oli varattuna vanhan korin viereen. Mutta Kaisapa kantoikin pari kolme kertaa tyttöpennun emännän sänkyyn, josta se palautettiin välittömästi takaisin koriin. Lopulta Kaisa uskoi, että varapeti on parempi vaihtoehto. Sieltä ipanat nyt karkailevat ihan itse lähiympäristöön; ne eivät vaan ehdi kovin kauas, kun tarkka emo nappaa niskasta kiinni ja kantaa karkulaisen takaisin pesään.

Pentujen motoriikka on kehittynyt kovasti. Kävely on tullut varmemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Pehmeällä alustalla ei ole ihan helppoa taittaa taivalta, ja välillä pentu muksahtaakin istumaan tai kellahtaa kyljelleen. Mutta siitä ylös vaan ja eteenpäin!

Pennut ovat oppineet kiipeilemaan. Siinä hyvänä apuna ovat mahtavat kynnet, joita pentu ei vielä osaa vetää piiloon. Sisarukset myös painivat keskenään. Katsojaa hirvittää, kun tassu terävine kynsineen läpsäistään suoraan toisen naamaan. Omien tassujen nuoleminen kuuluu myös uusien asioitten listalle. Välillä emon turkkikin saa pikkuisen pesun tai veljen poski, kuten alimmasta kuvasta nähdään.

Pennut suhtautuvat hyvin luottavaisesti ihmisiin. Kämmenellä ne nököttävät pitkiä aikoja ja katselevat ympärilleen. Kaisa-äiti huolestuu joka kerta, kun pienokainen viipyy liian kauan poissa - lapsi täytyy palauttaa emon huomaan, niin mukavaa kuin sen kanssa onkin seurustella.

Vai tällaiselta maailma näyttää...

2010-02-21T19:37:00.007+02:00

Pennut ovat nyt kaksiviikkoisia. Ensimmäinen viikko meni syödessä ja nukkuessa, mutta kun toisen viikon alussa molempien silmät aukesivat ja korvatkin, elämä pentukorissa sai uusia muotoja. Nyt ipanat katselevat ympärilleen suunnistaessaan nisälle tai sieltä pois. Ne kiipeilevät määrätietoisesti emon selän päälle tai taakse nukkumaan. Kun pentu pääsee ihmishoitajan kämmenelle, se katselee uteliaana ympärilleen, tyttö hiljaa ihmetellen, poika päästellen hätääntyneitä ääniä. Myöhään illalla ne ovat kissaeläinten tapaan erittäin virkeitä. Kun niille menee juttelemaan korin reunalle, ne katsovat ja kuuntelevat tarkasti, mitä niille puhutaan ikään kuin yrittäisivat kaikin voimin ymmärtää muutakin kuin emon puhumaa kieltä.

Ottaessani näitä kuvia laitoin ipanat sängylle, aluksi yhden kerrallaan. Mutta eiväthä ne paikallaan pysy - ei puhettakaan. Päättäväisin vaikkakin horjuvin askelin suunnisti poika (kuvat alla) poispäin kamerasta. Sisko vuorostaan lähti taapertamaan kohti kameraa. Yhteiskuvaa otettaessa piti olla nopea, että sai ikuistetuksi edes jonkinlaisen tuokion. Viikon kuluttua jompi kumpi jo varmaankin kiipeää korin reunan yli tutkimaan lähemmin ympäristöään.

Ystävänpäivänä

2010-02-14T22:53:00.007+02:00

Viikko on kulunut ipanoiden syntymästä. Elämä on ollut lähinnä syömistä ja nukkumista. Ääntä on myös käytelty hätätilanteissa, vaikkapa kun maitohanaa on tarvinnut nälissään ihan etsiä. Aluksi maitoa tuli neljästä nisästä, mutta kaksi sulkeutui; vain alimmat ovat käytössä. Maito on kuitenkin riittänyt mainiosti, poika on reilusti kaksinkertaistanut ja tyttö lähes kolminkertaistanut syntymäpainonsa.

Lauantain aikana pikkupojan (kuvat alla) silmät aukenivat ihan pikkuisen, niin että ystävänpäivänä hän jo tiiraili ympärilleen. Pikkutyttö on päivän veljeään jäljessä, tänään on silmänurkkiin tullut pienet raot. Huomenna sisarukset sitten alkavat katsella ympärilleen ja pääsevät näin laajentamaan maailmankuvaansa huomattavasti.

Isoäiti tulee kylään

2010-02-09T00:29:00.004+02:00

Tänä aamuna isoäiti Julinka päästettiin taas tervehtimään jälkikasvua. Oven avaamista edeltävät aina suuriääniset neuvottelut, joissa Julinka vaatii makuuhuoneen ovea auki ja Kaisa säestää oven takaa, että kyllä, kyllä, äiti tänne! Ja kun reitti on selvä, mummo loikkaa koriin ja alkaa pestä niin tytärtään kuin pikkuisia. Siinä sitten vaihdetaan kuulumiset ja kehrätään oikein olan takaa. Pikkuiset mönkivät sinne tänne maitoa etsien. Alakuvassa poika on löytänyt maitohanan, tyttö taas on päässyt (joutunut) mummon pestäväksi. Kissaemot muuten osaavat käännellä pentua käpälissään vallan hämmästyttävän taitavasti ja nopeasti, kun pentu pitää pestä hännän alta ja selästä ja päästä ja vähän joka puolelta. Yläkuvassa Julinka nuolee Kaisan korvantaustaa, Kaisa nuolee pikku poikansa poskea ja tyttö yrittää ottaa nokosia isoäidin tassujen suojassa. Idylli on täydellinen!

Ensiesittelyssä Miminkan M-pennut

2010-02-07T23:15:00.005+02:00

Ei saatu M-pentueen kunniaksi liputuspäivää, mutta siitä viis! Helmikuun 6. päivä on hyvä syntymäpäivä. Koko päivä siihen meni kaikkine syntymiseen kuuluvine rituaaleineen, mutta tulos oli sitten upea: illalla yhdeksän ja kymmenen välillä syntyivät pikkuinen vaalea tyttö (kuvassa oikealla) ja hieman tummempi ja suurempi velipoika. Pikkuiset hoksasivat tuota pikaa, miten maitohanat avataan, ja nyt vuorokauden nautittuaan ravitsevaa maitoa ovat jo grammakaupalla saaneet lisää painoa. Kaisa-emo hoitelee pieniään niin kuin olisi tehnyt sitä aina. Hämmennystä pentukorissa aiheuttaa isoäiti Julinka, jonka mielestä kaikki ovat hänen lapsiaan. Hän haluaisi hoidella koko katrasta kaiken aikaa, mutta kun häneltä ei kuitenkaan heru maitoa, pienokaisten parku tyhjällä nisällä on suuri. Sitä paitsi korissa on aika ahdastakin, kun isommat kissat ovat tiiviisti vierekkäin. Sivullisesta näyttää siltä, että pikkuiset väkisinkin litistyvät isoäitinsä alle, kun tämä pesee tarmolla ja voimalla Kaisan poskia. Siksipä isoäiti saa vierailla vain erittäin valvotusti pentukorissa ja ylipäätään siinä huoneessa, missä kori on. Pianhan ne pennut kasvavat isommiksi ja pystyvät pingertämään itsensä esille isoäidin alta.

Runeberginpäivä lähestyy

2010-01-29T23:46:00.004+02:00

Noin viikko sitten eräänä iltana emäntäpiika istui tapansa mukaan sohvalla televisiota katsellen. Kaisa nukkui vieressä sinisessä pesässä. Julinka käveli paikalle, arvioi tilanteen ja päättäväisesti loikkasi tyttärensä viereen. Siinä alkoi sitten molemminpuolinen, todella perusteellinen iltapesu. Voi sitä kehräyksen määrää! Kaisa oli ikionnellinen, kun äiti taas hoivasi häntä. Pää painui äidin vatsakarvoihin; Kaisa leipoi autuaana äidin pehmeää vatsaa (leipominen tarkoittaa sitä, että kissa painelee etutassuillaan vuorotellen rytmikkäästi jotakin kohdetta; näin tehdessään kissa on hyvin tyytyväinen). Emäntäpiika kiirehti hakemaan kameran ja ikuisti tilanteen. Tytöt siinä vielä kaulailivat toisiaan ja rupesivat oikein poseeraamaan.
Vielä viikko odotellaan Kaisan pentujen syntymää. Kummassakin kyljessä on soma möykky, jossa joskus voi nähdä tai tuntea pientä liikettä. Vielä viikko... odottavan aika on pitkä.

Päiväunilla

2010-01-19T21:35:00.005+02:00

Julinka-äiti on päiväunilla upouudella pehmoisella kissapatjalla. Kaisa huomaa tilaisuutensa tulleen. Nyt ihan hiljaa äidin viereen, ehkä hän ei huomaakaan, että siihen joku hivuttautuu. Ennen Kaisan häämatkaa äiti ja tytär nukkuivat aina kylki kyljessä, täydessä sovussa. Mutta matka muutti kaiken. Nykyään äiti ei juurikaan päästä tytärtä viereensä, mikä kummastuttaa Kaisaa. Tänään Julinka kuitenkin antoi Kaisan tulla samalle patjalle, ja siinä pestiin korvat ja posket ihan kuin ennen. Lopuksi Kaisa piilotti kuononsa äidin vatsakarvoihin. Muutaman hetken kesti onnea, sitten äiti työnsi tassullaan päätä vähän kauemmaksi: liika on liikaa. Mutta päiväuni samalla patjalla kesti kuitenkin mukavan tuokion.

Kuvista voi tehdä sen päätelmän, että pentuja odottava Kaisa on vasemmalla, koska siellä näkyy vatsakumpua paljon enemmän kuin oikealla. Mutta ei, siellä on suht. pulskassa kunnossa olevan Julinkan vatsa. Kyllä Kaisankin vatsa päivä päivältä pyöristyy, mutta se ei vielä näy kuvissa.

Nuutinpäivän jälkeen tapahtuu kummia

2010-01-16T00:10:00.006+02:00

Joulukuusi on kaunistanut olohuonetta monta viikkoa. Kaisa istuskeli mielellään ikkunalaudalla, josta ylettyi kurkottelemaan kuusen hopeanauhoja ja palloja. Niitä kun heilutteli, kuului hentoa rapinaa, kun neulaset putoilivat lattialle, varsinkin joulunajan myöhäisvaiheessa.

Mutta Nuutinpäivän jälkeen tapahtui kummia: emäntäpiika sonnustautui nahkarukkasiin, otti saksentapaiset käteensä ja ryhtyi katkomaan kuusesta oksia. Naps, naps, kaikki oksat poikki vaan ja lattialle. Sitä ennen hän oli ottanut pois
kaikki koristeet ja kynttilät. Ne odottivat sohvalla omaa käsittelyään. Kaisan oli ihan pakko tulla vielä kerran tutkimaan katkottuja oksia; katkaistuina ne tuoksuivat edelleen ihanasti kuuselta. Mutta sitten Kaisa huomasi sohvalla lojuvat koristeet ja eikun sinne - pikkuisen leikkimaan palloilla! Emäntäpiika tuli leikkiin mukaan: Kaisa tönäisi pallon lattialle, emäntäpiika nosti sen takaisin sohvalle jne. Lopulta Kaisa kyllästyi leikkiin ja asettui lepäilemään koristeiden

sekaan. Emäntäpiika alkoi mättää kuusenoksia

jätesäkkiin.

Kaisan odotus sujuu hyvin. Painoa on tullut lisää

800 g ja se myös jo näkyy.

Vielä on odotusta h-hetkeen kolme viikkoa!

Onnistunut häämatka

2010-01-09T13:46:00.005+02:00

Kaisa-tyttö teki joulukuun alussa matkan Pietarsaareen sulhastaan tapaamaan, siis häämatkan. Sulho on nuori, salskea, hurmaava kollipoika nimeltä Kassu, Andinan Casimiro. Tapaaminen oli kummallekin ensimmäinen näissä merkeissä, eikä siis ihme, että alussa kumpaakin vähän pelotti ja jännitti. Yön aikana pariskunta tutustui toisiinsa suljetun oven läpi ja aamusta alkaen ihan läheisesti. Seuraavan yön jälkeen Kaisa sitten lähtikin kotiin. Pariskunta olisi jatkanut mieluusti kauemminkin seurustelua; Kaisa huuteli kotona hyvinkin kovaäänisesti Kassua vielä pari päivää, ja Kassukin oli jonkin aikaa etsiskellyt tyttöä. Tyytyväisin oli Kassun kastraattiveli Kossu, joka sai leikkikaverinsa takaisin.

Nyt Kaisa on arvokkaan rauhallisesti käyttäytyvä odottava emo. Ruoka maistuu, ja levätä täytyy paljon. Painoa on viidessä viikossa tullut 600 g. Nyt Kaisan hoikissa kyljissä näkee pientä kaarevuutta ulospäin, ennen häämatkaa niissä oli pikemminkin kuopat. Kaisa kun on sellaista hoikkaa pitkävartaloista mallia.
Nyt sitten odotellaan Runebergin päivää, silloin tai niillä main pitäisi pentujen syntyä!

Loppiaisen nostalgiaa

2010-01-06T12:17:00.003+02:00

Kaisa katselee mietteissään joulukuusen koristeita ja kynttilöitä. Ajatuksissa on ehkä joulukuun alun matka kauas Pohjanmaalle erästä poikakissaa tapaamaan... Siitä lisää myöhemmin.

Näihin aikoihin tasan kaksikymmentä vuotta sitten, loppiaisiltana 1990, syntyi ensimmäinen FIN*Miminkan pentue. Emo oli kaikkien Miminkan-kissojen kantaäiti, Mistlurens Mirjam, joka oli haettu kaukaa Göteborgista. Isä oli Mozart, komea ruotsalaisuros, joka tuli Mirjamia tapaamaan kotikaupungistaan Helsingistä. Tämän tapaamisen tuloksia odoteltiin sitten jännittyneenä koko loppiaispäivä. Ja illan hämärtyessä Mirjam synnytti ensimmäiset pentunsa, jotka saivat nimikseen Annoushka, Andrei, Aleksei ja Akimoff. Aikanaan pojat muuttivat uusiin koteihin. Andrei jatkoi linjaa kahden pentueen verran. Annoushka-tyttö jäi kotiin äitinsä seuraksi, ja siitä sukulinja jatkui ja laajeni. Kaisa on Mirjamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa. Ja kahdeksas on siis tulossa. Muualle on jo tullutkin, Kaisan veli Laku (Miminkan Klavdei) tuli isäksi noin vuosi sitten, samoin on serkkupoika Nallukka (Miminkan Leonid) saanut komean joukon jälkeläisiä. Eipä näitä asioita silloin kaksikymmentä vuotta sitten tullut ajatelleeksikaan, oltiin vain onnellisia kun pennut olivat syntyneet maailmaan ongelmitta ja terveinä ja emo niitä tyytyväisenä hoiteli. Sen seuraaminen päihitti television katselun mennen tullen silloin ja päihittää yhä edelleen!

Kesämuistoja pakkasen paukkuessa

2010-01-04T14:47:00.026+02:00

Valkoisten hankien keskellä, pakkasen paukkuessa nurkissa, on juuri oikea aika muistella viime kesää. Lämmin kesäaika on kissoista ihanaa; voi olla parvekkeella mielin määrin, vaikka koko yön, kuunnella yön ääniä ja pyydystää parvekkeelle eksyviä pikku ötököitä. Ja yksi kesän kohokohtia on loma mökillä. Siellä äänet ja tuoksut, koko ympäröivä luonto on jotain vallan muuta kuin kaupunkilähiön parveke (vaikka se melkein metsässä onkin).

Tässä Julinka-äiti on kävelyllä tutulla polulla. Kun katselee tarkasti ympärilleen ja myös kuuntelee korvat herkkinä, voi havaita melkein mitä vain. Julinka yleensä viis veisaa muusta kuin ruohosta, joka maistuu, ah, niin makoisalta!

Toissa kesänä pikku Kaisa oli vielä niin pieni ruippana, että valjaita ei voinut käyttää - olivat aivan liian isot pikkuiselle. Viime kesänä valjaat jo pysyivät päällä, mutta tyttö ei ollut niihin ensin kovin ihastunut. Pienen totuttelun jälkeen ne kuitenkin unohtuivat, kun uusi maailma houkutteli tytön tutkimusmatkalle!

No antaa olla sitten, ei kun menoksi!

Ja mitä kaikkea uskomatonta mökin pihalla, rannassa ja lähimetsässä voikaan nähdä!

Kissa lähtee tutkimusmatkalle, joka kestää tunnin, kaksikin. Kas kun kaikki pitää tutkia tarkkaan, kuulostella, haistella ja maistella - ja sitten ihmetellä. Voi sitten kertoa kaikesta jännittävästä Nöpö-vaarillekin, joka mieluummin makailee verannan korituolissa kuin juoksentelee pitkin metsäpolkuja.

Eräänä päivänä mökin emäntä, hänen tyttärensä sekä kissojen emäntäpiika eivät olleet uskoa silmiään. Pihassa istuskeli hyvin tuttavallisen oloisesti pieni metsäjäniksen poikanen, joka ilmestymispäivänsä kunniaksi ristittiin Esaksi. Se oli ulkoiselta olemukseltaan kuin pieni pehmolelu mutta käyttäytyi kuin kissa: se venytteli itseään eteenpäin ja taaksepäin, se rapsutteli korviaan, nuoli turkkiaan ja käpäliään.

Ensin se istui vähän kauempana ja maisteli pihan ruohoja.

Mutta sitten se loikki rohkeasti salaattimaan reunalle, kohosi takajaloilleen ja tutkaili näkymää: -Mitäs täällä onkaan?Taidanpa maistaa tästä ihan vähän.

Sitten pupu loikkasi keskelle salaattimaata ja totesi varmaan itsekseen: Tästä kyllä riittää koko suvulle, pitääpä pistää sana kiertämään!

Sukua ei näkynyt, mutta emäntä, tytär ja emäntäpiika päättivät, että pupu syököön rauhassa, kyllä siitä riittää salaattia pupun lisäksi kaksijalkaisille, jotka voivat sitten kylvää lisää salaattia kasvamaan, kun kaikki on syöty!

Monta kertaa päivässä Esa-pupu kävi syömässä salaattia. Välillä se haukkasi tilliäkin, ihan vaan vaihtelun vuoksi, mutta kyllä salaatti maistui paremmalta. Eikä Esaa ollenkaan häirinnyt, vaikka emäntäpiian kamera räpsyi hartaasti. Esa söi vatsan täyteen, venytteli, istuskeli sitten hetken aikaa pihakalliolla ja loikki metsän suojaan ettosille. Sieltä se sitten palasi takaisin salaattimaalle, kun nälkä yllätti.

Kissat saivat tutustua Esa-pupuun vain ikkunasta katsellen.

Eräänä aamuna odotti yllätys mökin verannalla. Oravaäiti oli tuonut kaikki seitsemän lastaan tutustumaan suureen maailmaan. Perhe asusti jossakin mökin kattohirsien alla; sieltä kuului melkoista rapinaa aina varhain aamulla. Sitten äiti varmaankin päätti, että on aika muuttaa uuteen asuntoon. Ja niin sitä lähdettiin läheiseen metsään. Mutta ensin siis tutkittiin veranta!

Untuvainen lokinpoikanen uiskenteli rohkeasti lahdella. Hyvä oli uiskennella, kun lokkiemo nökötti vähän matkan päässä tolpan nenässä ja vahti silmä tarkkana jälkeläisen touhuja. Jos vaara uhkasi, emo oli valmiina puolustamaan pienoistaan vahvalla nokallaan ja lujilla siiveniskuilla.

Rantakivellä keikkui västäräkki ja esitteli saaliikseen saamaansa hyönteistä.

Kyllä luonto on täynnä ihmeitä, tuumii pieni kissa kävelyretkellään.

2009-05-18T12:47:00.003+03:00

Kaisa oli eilen Tampereella

näyttelyssä. Päivä oli pitkä ja rasittava eikä vähiten sen vuoksi, että piti päihittää kolme kaunista kilpasiskoa. Ottaahan sellainen voimille! Kaisa kuitenkin oli kaunein, sai sertin ja valmistui championiksi. Kotona Kaisa sitten asettui äidin kylkeen lepäämään ja kertomaan päivän tapahtumista. Oma emäntä ei päässyt matkaan mukaan, mutta Tiina-mummo ja Marja-Leena- täti sekä tietenkin myös Kotkan mummo Susa pitivät hyvää huolta tytöstä koko päivän. Suurkiitokset heille!

2009-05-11T22:23:00.003+03:00

Hirveän iso kevätpörriäinen eksyi parvekkeen puolelle. Kaisa loikkasi vauhdilla pääsiäisliljojen keskelle napatakseen pienen elävän välipalan, mutta...

2009-05-11T22:18:00.003+03:00

Tällä kertaa pörriäinen oli nopeampi kuin kissan tassu. Kaisa katsoi hetken haikeasti pikku siivekkään perään mutta piristyi sitten ja kipaisi ruokakupilleen. Aina ei sitä elävää ravintoa saa kiinni!

2009-05-07T23:47:00.003+03:00

Kaisa-tyttö rakastaa tulppaaneja. Kun tulppaanimaljakko ilmestyy pöydälle, Kaisa on salamana paikalla haistelemassa kukkia - niin, ja maistelemassakin pikkuisen. Tässä Kaisa on malttanut hetkeksi nostaa kuononsa tulppaanin uumenista; hän tuijottaa pienen pientä kärpästä, joka on lennähtänyt ikkunalasiin.

2009-05-06T19:43:00.007+03:00

Miminkan Julinka ja tyttärensä Klavdija eli Kaisa ottavat iltapäivätorkkuja nojatuolissa ja nauttivat keväisestä auringonpaisteesta. Kohta jo pääseekin parvekkeelle makailemaan ja kuuntelemaan lintujen laulua!